Etusivu Edistyminen

Kuvagalleria Hoitaminen

PÄIVITYKSET

PERUSTIEDOT
Pikkuviikari on valmiina esittäytymään suurelle maailmalle, toki vielä visusti mamman helmoista.

SYNTYNYT	200809	OMISTAJA	Chaonna, VRL-1279
ROTU, SKP	Holstein, Ori	KASVATTAJA	Seristud, Saksa
SÄKÄKORKEUS	167 cm	PAINOTUS	Este
VÄRI & MERKIT	Ruunikko, Tähti	KOULUTUS	Kesken
KOTITALLI	Divine Angel	REK. NRO	VH-66158

IKÄÄNTYMINEN
Seisi noudattaa omaa ikääntymistä, jossa hän vanhenee 1 vuoden 35 IRL-päivässä, neljännestä ikävuodesta alkaen.

VARSA - 20.08.2009	4 vuotta - 24.09.2009	5 vuotta - 29.10.2009
6 vuotta - 03.12.2009	7 vuotta - 07.01.2010	8 vuotta - 11.02.2010
9 vuotta - 18.03.2010	10 vuotta - 22.04.2010	11 vuotta - 27.05.2010
12 vuotta - 01.07.2010	13 vuotta - 05.08.2010	14 vuotta - 03.09.2010

SUKUTAULU
Seisi esittelee myös mielellään vanhempansa, jotka todella ovat esittelyn arvoisia sillä suku edustaa täysin erilaisia sukulinjoja.

LUONNE
Esteratsastus on yksi vanhimmista ratsastuksen kilpalajeista ja olympialaji. Esteratsastuksessa ratsukon tarkoituksena on ylittää määrätyssä järjestyksessä joukko tietynkokoisia esteitä mahdollisimman nopeasti ja vähillä virhepisteillä ja osoittaa näin hevosen taitoa ja tottelevaisuutta sekä hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Tavallisimmin esterataan kuuluu on 8–20 estettä, jotka sijoitetaan kentälle ratamestarin kuhunkin kilpailuun laatiman suunnitelman mukaan. Esteiden korkeus ja radan teknisyys vaihtelevat vaikeustason mukaan. Esteet on rakennettu siten, että ainakin niiden ylin osa on putoava. Radalle voidaan myös sijoittaa sarjaesteitä eli kahdesta tai kolmesta esteestä muodostuvia ryhmiä, joissa hevonen voi hyppyjen välissä ottaa vain yhden tai kaksi laukka-askelta. Rata voidaan rakentaa joko sisähalliin tai ulos nurmi- tai hiekkakentälle.[1]

Vaikka esteiden vaikeustaso usein ilmaistaan pelkästään korkeutena, yksittäisen esteen vaikeus riippuu myös sen pituudesta ja tyypistä ja esteradan vaikeus lisäksi siitä, miten ratsukko joutuu mitäkin estettä lähestymään. Estekorkeus vaihtelee kilpailuluokittain 60–170 cm välillä (harjoitus- ja seurakisoissa tavataan myös matalampia esteitä). Normaalisti esteiden enimmäispituus on 200 cm, mutta vesihaudalla voi vaikeissa luokissa olla pituutta jopa 450 cm. Estekorkeudet puolestaan voivat erikoisluokissa nousta yli kahteen metriinkin.[1] Virallisen korkeushyppyennätyksen on tehnyt vuonna 1949 chileläinen ratsastaja Alberto Larraguibel Morales hevosella Huaso (2,47 m), ja pituushyppyennätys on puolestaan eteläafrikkalaisella ratsastajalla André Ferreira hevosella Something vuodelta 1975 (8,40 m).[2]

Esteratsastus vaatii hevoselta hyppylahjakkuutta ja -intoa ja myös varsin suurta rasitusta kestäviä jalkoja, sillä esimerkiksi esteeltä alas maahan tultaessa toinen etujalka joutuu hetkellisesti ottamaan vastaan hevosen ja ratsastajan koko painon. Tavallisen harrasteratsun kyvyt eivät välttämättä riitä 50–80 senttimetriä korkeampien esteiden ylittämiseen varsinkaan ratoina. Monella hevosella hyppäämistä myös vältetään jalkojen säästämiseksi.

Esteratsastus on yksi vanhimmista ratsastuksen kilpalajeista ja olympialaji. Esteratsastuksessa ratsukon tarkoituksena on ylittää määrätyssä järjestyksessä joukko tietynkokoisia esteitä mahdollisimman nopeasti ja vähillä virhepisteillä ja osoittaa näin hevosen taitoa ja tottelevaisuutta sekä hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Tavallisimmin esterataan kuuluu on 8–20 estettä, jotka sijoitetaan kentälle ratamestarin kuhunkin kilpailuun laatiman suunnitelman mukaan. Esteiden korkeus ja radan teknisyys vaihtelevat vaikeustason mukaan. Esteet on rakennettu siten, että ainakin niiden ylin osa on putoava. Radalle voidaan myös sijoittaa sarjaesteitä eli kahdesta tai kolmesta esteestä muodostuvia ryhmiä, joissa hevonen voi hyppyjen välissä ottaa vain yhden tai kaksi laukka-askelta. Rata voidaan rakentaa joko sisähalliin tai ulos nurmi- tai hiekkakentälle.[1]

Vaikka esteiden vaikeustaso usein ilmaistaan pelkästään korkeutena, yksittäisen esteen vaikeus riippuu myös sen pituudesta ja tyypistä ja esteradan vaikeus lisäksi siitä, miten ratsukko joutuu mitäkin estettä lähestymään. Estekorkeus vaihtelee kilpailuluokittain 60–170 cm välillä (harjoitus- ja seurakisoissa tavataan myös matalampia esteitä). Normaalisti esteiden enimmäispituus on 200 cm, mutta vesihaudalla voi vaikeissa luokissa olla pituutta jopa 450 cm. Estekorkeudet puolestaan voivat erikoisluokissa nousta yli kahteen metriinkin.[1] Virallisen korkeushyppyennätyksen on tehnyt vuonna 1949 chileläinen ratsastaja Alberto Larraguibel Morales hevosella Huaso (2,47 m), ja pituushyppyennätys on puolestaan eteläafrikkalaisella ratsastajalla André Ferreira hevosella Something vuodelta 1975 (8,40 m).[2]

Esteratsastus vaatii hevoselta hyppylahjakkuutta ja -intoa ja myös varsin suurta rasitusta kestäviä jalkoja, sillä esimerkiksi esteeltä alas maahan tultaessa toinen etujalka joutuu hetkellisesti ottamaan vastaan hevosen ja ratsastajan koko painon. Tavallisen harrasteratsun kyvyt eivät välttämättä riitä 50–80 senttimetriä korkeampien esteiden ylittämiseen varsinkaan ratoina. Monella hevosella hyppäämistä myös vältetään jalkojen säästämiseksi.